Bourbon Vanilla -tallowsaippua: Mitä tapahtui, kun laitoin naamaan nautaa

Oli joku tiistai-ilta. Tai keskiviikko. En muista. Mutta muistan, että sormet oli niin kuivat, että ne halkeilivat sormenpohjista. Tuntui ihan siltä, että iho oli jäässä, vaikka sisällä oli lämmin. Kokeilin sitä kalliita käsivoiteen purkkia, jonka ostin Sokokselta joulun alla. Se maksaa melkein 30 euroa. Siinä luki ”intense repair”. Ei korjannut mitään. Sitten kokeilin sitä halpaa Erisan ihonpalautusvoitee, se sininen. Se vaan liimasi kaiken kiinni ja tuntui siltä, että se istuu ihon päällä kuin muovi. Olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin. Ihan kirjaimellisesti. Sitten jossain Instagramissa tai Redditissä, en tiedä, näin jonkun puhuvan tallowsaippuasta. Nauta-rasvasta. Naamaan.

Ajatus tuntui aluksi aika... oudolta. Mietin, että mitä seuraavaksi, sianrasvaa hiuksiin? Mutta jotenkin se jäi mieleen. Ehkä siksi, että olin niin kyllästynyt kaikkiin niihin tuotteisiin, joissa on lista ainesosja, joita en edes osaa lausua. Halusin jotain yksinkertaista. Jotain, mikä ei ole tehty laboratoriossa. Ja talvi oli niin armoton, että koko kroppa tuntui narisevan kuivmuusta. Nenä oli punainen, posket kutkuttivat, ja kyynärpäät näyttivät ihan kuin krokotiilin selkä. Niin.

Miten päädyin laittamaan nautaa naamaani

Se alkoi siitä, että googlasin ”tallow balm suomi”. En uskonut, että sellaista edes on. Löytyi muutama pieni Etsy-kauppa. Yksi niistä teki tätä Bourbon Vanilla -tuoksusta. Lueskelin, että se on tehty Ranskassa ruoholla ruhetusta naudan rasvasta, jota on vatkattu joksikin ihmeen pehmeäksi voiteeksi. Se kuulemma imeytyy hyvin, koska se muistuttaa meidän oman ihon rasvaa. Kuulosti järkeenkäyvältä, mutta silti. Nauta. Naamassa.

Tilasin sen. En osaa sanoa miksi. Ehkä siksi, että olin utelias. Ehkä siksi, että se tuoksu kuvauksen mukaan vaniljalta. Lämmin ja mukava. Stressinpoistaja, siinä luki. Tarvitsin sitä. Paketti tuli nopeasti, se oli pieni pahvilaatikko. Avasin sen keittiön pöydällä, ja tuoksu oli... no, vaniljaa se oli. Mutta ei mitään makeaa, karkkimaisaa. Enemmänkin kuin vaniljatanko, jota hieroisi sormien välissä. Se oli pehmeää. Mukavaa. En tiedä, miten muuta kuvailla.

Itse voide oli outo. Se oli vaahtoista, kuin vatkattua voita. Konsistenssi oli jännä. Ei kuitenkaan rasvainen sellaisella pahalla tavalla. Otin pienen määrän sormille ja hieroin käsiin. Se sulasi ihan heti. Eikä jättänyt tahmeaa kerrosta. Se vaan... katosi. Iho tuntui pehmeältä. Ei liian pehmeältä. Normaalilta. Niin kuin silloin, kun iholla on tarpeeksi kosteutta. Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan.

Mitä tämä Bourbon Vanilla -tallowsaippua oikein tekee

Ensin kokeilin sitä käsissä. Sitten ranteissa. Sitten ajattelin, että no helvetti, kokeillaan poskessa. Olin varovainen. Odotin, että naama alkaa loistaa kuin paistinpannu tai että tukokset tulevat päivän sisään.

Ei tullut.

Se tunne oli outo. Se ei tuntenut miltään. Se on parasta mitä voiteelta voi saada. Ei tunnetta. Se vaan teki tehtävänsä. Hieroin sitä illalla ennen nukkumaanmenoa kuiville alueille: otsan sivut, nenänvieruset, leukalinja. Aamulla ihon tila oli erilainen. Ei kiiltävä. Ei kiristävä. Vaan... tyytyväinen. Niin kuin se olisi saanut juoda vettä koko yön. Se ei korjaa ryppyjä tai tee ihmeitä. Se antaa iholle sen, mitä se tarvitsee: suojan. Se on kuin hyvä, vanha villapaita iholla.

Käytin sitä sitten koko talven. Parasta oli se, miten se auttoi niihin kauheisiin, kylmästä aiheutuviin halkeamiin sormenpohjissa. Kun laitoin sinne pienen määrän tallowia ja kävin nukkumaan, aamulla halkeama oli jo paljon paremmassa kunnossa. Ei parantanut yhdessä yössä, mutta auttoi ihan oikeasti. Enemmän kuin mikään apteekin ihonpalautusvoide. Kyynärpäätkin alkoivat näyttää ihmiseltä, ei matelijalta.

Olin niin yllättynyt, että tilasin toisen purkin jo ennen kuin eka loppui. Se kertoo paljon, koska yleensä jään aina jumiin siihen vaiheeseen, että ”pitäis tilata uusi”, ja sitten käytänkin jotain muuta.

Iho muutaman viikon jälkeen ja satunnainen poikkeama

Tilanne nyt? Iho on rauhallinen. Ei täydellinen. Minulla on edelleen kuivaa ihoa, se on perinnöllistä. Mutta se ei ole enää hätä tilanne. En herää siihen, että posket kutittaa. En tarvitse sitä kalliita korjausvoidetta päivittäin. Laitan tätä tallowia illalla, ja se riittää. Se on niin yksinkertaista, että se on melkein tylsää. Mutta hyvällä tavalla.

Tässä välissä pitää sanoa, että muistan nyt. Minun piti käydä kaupassa. Unohtui kokonaan. Tämä tuoksu muistuttaa minua jostain. Ehkä isoäidin keittiöstä, kun hän leipoi. Se ei ole makea vanilja, vaan lämmin, hento vanilja. Se on sellainen, joka ei tunge hajuhermoihin. Se vain on siellä taustalla. Mukava. Ja nyt kun mainitsin kaupasta, minun pitää laittaa maitoa ostoslistalle. Näin.

Mutta joo, iho. Suurin muutos on se, että en enää ajattele sitä koko aikaa. En ole pakonomaisesti tarkastelemassa peilistä, onko kuivaa patoja. Se on niin vapauttavaa. Talvi on edelleen täällä, mutta se ei ole enää vihollinen. Se on vain kylmä sää, ja minulla on tämä pieni purkki, joka auttaa.

Ostaisinko uudestaan? No, joo

Kyllä. Olen jo ostanut. Olen toisessa purkissa. Se kestää ikuisuuden, koska tarvitset aivan hirveän pienen määrän kerrallaan. Pieni purkki riittää kuukausia, vaikka käyttäisin sitä käsiin ja naamaan. Se on hintansa väärti. Puhumattakaan siitä, että säästän rahaa, kun en osta kaikkia niitä kokeiluvoideita enää.

Kerroin siitä äidilleni. Hänellä on myös aina ollut kuiva iho. Hän oli vielä epäilevämpi kuin minä. ”Nautaa? Oletko tosissasi?” Mutta annoin hänelle pienen purkin kokeiltavaksi. Nyt hänkin käyttää sitä. Hän sanoo, että se auttaa hänen kyynärpäitään, jotka ovat olleet kuivat iät ja ajat. Se on aika iso suositus, koska äiti ei yleensä vaihda tuotteitaan.

Jos joku kysyisi, suosittelisinko tätä? No, en ole asiantuntija. En ole kosmetologi. Olen vain joku, jolla oli ongelma, ja joka löysi ratkaisun, joka ei edes kuulostanut järkevältä aluksi. Mutta kyllä. Jos sinulla on ihonkuivumista, ekseemaa, tai jos talvi tekee ihollesi pahaa, tämä voi auttaa. Se ei ole taikavoide. Se on vain hyvä, yksinkertainen tuote, joka toimii.

Sain omani pienestä Etsy-kaupasta. En muista nimeä, mutta kun haet ”Bourbon Vanilla tallow balm”, se löytyy. Myyjä oli mukava, ja toimitus oli nopea. Se on pieni artesaanituote, ei mikään massavalmiste. Se tuntuu mukavalta.

Nopeita kysymyksiä, joita minulta usein kysytään

Onko nautarasia hyvä naamaan? Joo, yllättävän hyvä. Koska se on niin samankaltainen kuin meidän oman ihon tuottama rasva (sebum), se imeytyy tosi hyvin. Se ei jätä tahmeaa tai rasvaista kerrosta. Se antaa iholle kosteutta ja suojaa, varsinkin kylmällä säällä.

Tukkiiko tallowsaippua huokoset? Ei ole tukkinut minulla. Päinvastoin. Koska se imeytyy, se ei jää istumaan huokosten suulle kuten jotkut öljyt voivat tehdä. Mutta toki, ihot ovat erilaisia. Jos sinulla on tosi rasvainen iho, kannattaa ehkä kokeilla pienenä alueena ensin.

Miltä Bourbon Vanilla -tallowsaippua tuoksuu? Se tuoksuu vaniljalta. Mutta ei kakkureseptin vaniljalta. Enemmänkin kuin oikea vaniljatanko. Se on lämmin, hento ja tosi mukava tuoksu. Se ei ole voimakas, eikä se jää vaatteisiin. Se haihtuu melko nopeasti, jättäen vain pehmeän tunteen.

No siinä se. Minä ja nautani. Iho on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen. Talvi voi tulla. Tai sitten kevät. Ei väliä. Pieni purkki on aina hyllyssä. Jos sinun ihosi on kapinointi tilassa, kannattaa ehkä katsoa tuota. Ei mitään menetettävää. Paitsi ehkä se kuiva, nariseva tunne. Se voi jäädä pois.