Bourbon Vanilla -tallowsaippua: Mitä tapahtui kun laitoin naamaan nautaa

Olin siis ihan varma että tää oli joku huuhaa-juttu. Naamaan nautaa. Ihan oikeesti. Mä istuin sohvalla, jalka puurrossa, ja tuijotin sitä pientä lasipurkkia. Se maksoi jotain, en muista tarkkaan, ehkä 24 euroa jostain Etsyn kaupasta. Halvempaa kuin se 80 euron ihokreemi jota olin käyttänyt. Ja tässä se nyt oli. Vatkattua häränrasvaa. Bourbon-vaniljalla tuoksuvaa. Mietin että pitäiskö tätä laittaa paistinpannuun vai naamaan.

Mutta siis. Olin kyllästynyt. Talvi oli tehnyt ihosta kuivaa ja kireää, vähän kuin vanha paperi. Käytin sitä kalliita juttuja, mitä ne kaikki blogit suositteli. Niitä putelijoita joissa oli luomupuutarhat ja aktiivihiilet ja mitä lie. Iho oli silti… jännittynyttä. Sitten jossain Reddit-ketjussa, keskellä yötä kun selasin puhelinta, näin jonkun mainitsevan tallow balmin. Tallowsaippuan. Ajattelin että ei helvetti. Mutta samalla… miksipä ei. Olihan se luonnollista. Jotain mitä ihmiset on käyttänyt iät ja ajat. Niinpä tilasin.

Miten tää tallow-juttu edes alkoi

Se oli tiistai. Tai keskiviikko. Joka tapauksessa, paketti tuli postissa samana päivänä kun satoi räntää ja olin juuri palannut kauempaa kaupasta kantamassa kassit. Kädet olivat punaiset ja iho tuntui siltä kuin se olisi halunnut irrota. Avasin paketin siinä heti eteisessä. Purkki oli pieni, siisti. Avattuaan kannen… noh. Se tuoksu. Ei mitään sellasta ”heikkona hajustettua” tai ”hiljaista vaniljaisuutta”. Ei. Se tuoksu ihan oikealta vaniljalta. Sellaselta lämminältä, mukavalta. Ei makealta. Vähän kuin… no, vanilja. Sitä se on.

Tekstuurikin yllätti. Oletin että se olisi lötköhtävää tai rasvaista. Mutta se oli kevyttä, vaahtoista. Niinku huoliteltu kermavaahto. Sormella otin vähän ja hieroin käsiini. Se sulasi ihan heti. Eikä jättänyt mitään tahmeaa tai rasvaista tunnetta. Vaan… ei mitään. Iho vain tuntui pehmeämmältä. Heti. Outoa. Ajattelin että no, kokeillaan nyt sitten.

Laittoi sitä kasvoille samana iltana. Olin aiemmin pessyt kasvot sillä 40 euron kasvopesuaineella. Kuivasi ihan samanlaiseksi. Mutta sitten tämä tallow. Pienen klöntin otsalle, poskille, kaulalle. Hieroin. Odotin rasvaista katetta. Ei tullut. Se vain hävisi. Iho tuntui pehmeältä. Ei liian pehmeältä. Normaalilta. Mutta ei kuivalta. En osaa selittää. Se oli kuin iho olisi saanut jotain mitä se halusi. Ei mitään ihmeainetta vaan… no, rasvaa. Mutta hyvää rasvaa.

Ja haju. Se jäi käsiin. Mukava haju. Ei voimakas. Se vain oli siellä. Rentouttava. Katonrajassa välkkyi telkkari jostain uutisista. Jalkani oli edelleen puurrossa. Mutta naama tuntui hyvältä. Ajattelin että okei. Tää ei ole pahasta.

Miksi häränrasva iholla voisi oikeesti toimia

Mä aloin siis googlailemaan. Koska mä olen sellanen. En voi vain hyväksyä. Täytyy tietää. Ja siis, loogihan se on. Tallow on härän rasvaa, kyllä. Mutta se on erityisesti ympäröivää rasvaa, suetia. Ja kun se puhdistetaan ja vatkataan, siitä tulee tällainen balm. Ja se on lähellä meidän omia ihorasvoja. Ihmisen sebumia. Niinpä iho tunnistaa sen. Se imeytyy syvälle. Ei istu päällä kuin joku silikonikerros.

Se on siis ikivanha juttu. Ei mitään uutta innovaatiota. Ihmiset on käyttänyt eläinrasvoja ihonhoitoon iät ja ajat. Ennen kuin oli mitään laboratorioita. Se on luonnollinen tapa hoitaa kuivaa ihoa, halkeilevia käsiä, huulet. Talvella erityisesti. Se toimii suojakerroksena mutta myös ravintona. Ei ole mitään ihmeellistä siinä. Se on vain… rasvaa. Hyvää rasvaa.

Ja tämä tietty tuote on tehty Ranskassa, ruoholla ruokitun naudan rasvasta. Siinä ei ole mitään muuta. Vaan se on vatkattu tuohon tekstuuriin ja sekoitettu Bourbon-vaniljaan. Ei mitään hajusteita tai säilöntäaineita. Se on yksinkertainen. Ja ehkä juuri siksi se toimii. Kun aloin siirtymään luonnollisempaan ihonhoitorutiiniin, tästä tuli se selkäranka. Se aamu- ja iltarutiinin pohja. Sen päälle voi laittaa muita juttuja tai ei mitään.

Mitä tälle tapahtui parin viikon päästä

En odottanut mitään dramaattista muutosta. En halunnutkaan. Halusin vain että iho ei olisi kireä. Mutta muutamia viikkoja myöhemmin huomasin joitain juttuja.

Ensinnäkin, aamuisin herätessä iho ei tuntunut siltä kuin joku olisi pingottanut sitä yön yli. Se tuntui… rennolta. Normaalilta. Posket eivät olleet punaiset. Sitä pientä kuivuneutta aluetta sierainten vieressä ei enää ollut. Se vain katosi.

Toiseksi, kädet. Mä pesen astioita paljon. Talvella kädet näyttävät aina siltä kuin ne olisivat olleet tappelussa. Halkeilevia, kuivia. Nyt kun laitoin tätä tallowia illalla käsiin… ne olivat pehmeät. Ei mitään hienoa sanaa. Pehmeät. Ei öljyiset. Ne vain tuntuivat hyviltä. Ja huulet. En ole koskaan ostanut huulirasvaa. Nyt laitan vähän tätä. Toimii.

Kolmanneksi, se kokemus. Se on se hetki illalla kun laitan sitä. Se haju. Se on niin mukava ja rauhoittava. Se on osa sitä rutiinia nyt. Se tuntuu… huolehtivalta. Ei siltä että laittaisi jotain kemikaalituotetta vaan jotain oikeaa. Se on outo tunne. Mutta hyvä.

Enkä ole lopettanut muita tuotteita kokonaan. Käytän edelleen sitä kasvopesuainetta. Mutta se kallis ihokreemi? Se on jääkaapissa. En ole koskenut siihen kuukausiin. Miksi maksaisin 80 euroa jostain joka ei tee mitään, kun tämä 24 euron juttu tekee jotain? Ei mitään järkeä.

Ostaisinko uudestaan? No huhhuh

Olen jo toisessa purkissa. Tilasin toisen kun ensimmäinen oli puolillaan. Pelkäsin että se loppuu kesken. Ja sain äidillekin yhden joululahjaksi. Hän oli aluksi yhtä epäileväinen kuin minä. ”Mitä tämä on?” Nyt hän soittaa ja sanoo että hänen käsiensä iho on erilainen. Hän käyttää sitä joka ilta.

Jos mietin sitä, se on naurettavan yksinkertaista. Yksi tuote. Yksi purkki. Aamu ja ilta. Se korvasi monta muuta asiaa. Se säästää rahaa, tilaa kylpyhuonekaapissa, ja aikaa. Ja se toimii. Se on harvinaista nykyään. Kaikki on niin monimutkaista. Tämä ei ole.

Jos olet kyllästynyt kokeilemaan kaikkia niitä kalliita serumeja ja kremejä, joissa on pitkä lista ainesosia joita et voi edes lausua… no, tämä on täysin päinvastainen. Se on yksi ainesosa. Tai kaksi, jos lasketaan vanilja. Se on läpinäkyvää. Ja se tekee sen mitä se lupaa: se rentouttaa ihoa. Se auttaa kuivaan ihoon. Se tuntuu hyvältä. Ei sen kummempaa.

Mä en ole mikään ihonhoito-ekspertti. Mä olen vain ihminen jolla oli kuiva iho talvella. Ja tämä auttoi. Se on kaikki mitä mulla on sanottavaa siitä.

Nopeita kysymyksiä joita mulle usein kysytään

Onko häränrasva hyvää kasvoille? No, se kuulostaa oudolta, kyllä. Mutta kuten sanoin, se on lähellä meidän omia ihorasvojamme. Iho tunnistaa sen ja imeyttää sen hyvin. Se ei ole mikään uusi juttu, vaan ikivanha tapa hoitaa ihoa. Mun mielestä se on loogisempaa kuin laittaa kasvoille jotain öljyä jota ei löydy luonnosta.

Tukkiiko tallow huokoset? Ei mun kokemuksen mukaan. Päinvastoin. Koska se imeytyy niin syvälle, se ei jää päälle tukkimaan mitään. Se on kuin syötäisi iholle. Se on eri asia kuin esimerkiksi paksu voidekerros. Tämä on kevyttä ja haihtumatonta. Mun iho on hengittänyt paremmin tämän kanssa.

Miltä Bourbon Vanilla -tallowsaippua tuoksuu? Ihan oikealta vaniljalta. Ei makealta karkkikaupan vaniljalta, vaan lämminältä, mukavalta. Se on niitä tuoksuja joka jää käsiin ja rentouttaa. Se ei ole voimakas, se on vain siellä. Se on paras osa koko kokemusta mielestäni. Se tekee siitä erityisen.

Missä sä sait tän? Mä tilasin sen pieneltä Etsy-myyjältä. En muista nimeä, mutta kun etsii ”whipped tallow balm” ja ”Bourbon vanilla”, se tulee esiin. Se tulee Ranskasta. Toimitus kesti muutaman päivän. Purkki on pieni mutta riittää pitkäksi aikaa, koska tarvitset vain vähän kerrallaan.

Niin. Siinä se. Jos sinulla on kuiva iho, tai jos olet kyllästynyt kaikkeen monimutkaisuuteen, tai jos haluat kokeilla jotain todella yksinkertaista ja vanhaa… no, tämä voi olla se juttu. Se ei ole maailman ihme. Se on vain hyvä tuote joka tekee yhden asian hyvin. Ja joskus se on kaikki mitä tarvitset.

Mä aion jatkaa tämän käyttöä. Se on nyt osa arkea. Aamulla, illalla. Kun kädet tuntuvat kuivalta. Se on siinä. Ei sen kummempaa.