Bourbon Vanilla -tallowsaippua: Mitä tapahtui, kun laitoin naamaan nautaa

Okei. Mä istun tässä ja mulla on taas se tallow -rasva kasvoilla. Tai siis tallow balm, jos halutaan olla tarkkoja. Bourbon Vanilla -tuoksuinen. Mä en tiennyt edes mitä tallow oli pari kuukautta sitten. Nyt mä ostan sitä netistä. Elämä on outoa.

Se alkoi sillä, että mun kädet halkeilivat viime talvena. Ihan oikeasti. Kuin vanha maalipurkkien kansi. Kokeilin kaikkea. Kalliita purkkeja, apteekin ihmeitä, jotain luomuhömpötyksiä. Ei mitään. Sitten jossain Redditin syövereissä, kun selailin jotain ihonhoito-ketjua kolmelta yöllä, joku mainitsi tallow’n. Naudan rasvaa. Kasvoille. Ajattelin että mitä helvettiä. Mutta samalla se kuulosti... tutulta.

Miten tällainen perinneihonhoito päätyi taas pöydälle

Mummolla oli aina jääkaapissa valkoinen rasvalohko. Ei kai se ollut tallow, se oli ehkä sianrasva. Mutta hän hieroi sillä käsiään talvisin. Ja polviaan. Se haisi vanhalta keittiöltä. Mutta ne kädet olivat pehmeät. Aina. Mä muistin sen vasta nyt.

Näköjään tämä ei ole mikään uusi juttu. Ihan oikeasti. Googletin ja luin, että tallow’ta on käytetty ihanassa ja ihossa iät ja ajat. Ennen kuin oli mitään kemiaa tai tehtaita. Se on niin kuin ihmisen ihon omia rasvoja. Samankaltaista rakennetta. Siksi se imeytyy. Ei jää pintaan tolloksi. Mä en tiedä, miksi tämä katosi. Ehkä se vain kuulosti liian yksinkertaiselta. Liian maalaiselta. Nyt se tulee takaisin, kun kaikki on niin monimutkaista ja täynnä ainesosaluetteloja, joita ei voi lausua.

Jotenkin se tuntui järkeenkäyvältä. Luonnolliselta. Mä tilasin purkin.

Mitä tapahtui, kun avasin sen Bourbon Vanilla -purkiksi

Se tuli postissa pienenä ruskeana pakettina. Ranskasta. Mä odotin, että se haisee grilliltä. Tai paistetulta pihviltä. Se ei haise.

Se haisee... no, vaniljalta. Mutta ei sellaiselta makealta, kakkujen täytteeltä. Vaan kuin vaniljatanko olisi ollut samassa huoneessa hyvän viskin kanssa. Se on lämmin tuoksu. Ei voimakas. Mä en osaa kuvailla sitä paremmin. Se on vain mukava. Se ei haise ruualta. Se haisee... hyvältä. Siinä se.

Koostumus on outo. Se on niin kuin kevyt voita. Tai vielä kevyempää. Se on "whipped", niin kuin vatkattua. Kun pistät sormen sisään, se on jähmeää. Sitten se sulaa iholle kosketuksesta. Se on kylmää ensin. Sitten ei enää. Se uppoaa. Oikeasti uppoaa. Ei jää kiiltämään. Mä laitoin sitä kasvoille illalla ja aamulla, ja kukaan ei sanonut että näytän rasvaselta. Se vain... katoaa. Ihon sisään.

Mä aloin laittaa sitä niihin halkeileviin käsiin. Ja kasvoihin, koska ilmat oli niin kuivia. Ja polviin. Ja kyynärpäihin. Kaikkeen.

Mun iho muutaman viikon jälkeen

Se ei tapahtunut yhdessä yössä. Mutta viikon jälkeen mun kädet eivät olleet enää kiviset. Ne olivat pehmeämmät. Kaksi viikkoa, ja ne eivät enää halkeilleet ovien kahvoihin tarttuessa. Se oli outo tunne.

Kasvot tunsivat itsensä... rauhallisilta. Ei niin pingottuneilta. Ei niin kuivana ja kireänä. Mä en tiedä miten selittää. Se ei ole mikään loistava, supermoisturizer -efekti. Se on enemmänkin kuin iho sanoisi "ai kiitos, tätä mä kaipasin". Niin kuin se olisi saanut takaisin jotain mitä se oli menettänyt.

Se on paras talvella. Nyt on pakkasta ja ilma on kuivaa kuin kivi, ja mä voin mennä ulos tuntematta että kasvot halkeilevat. Mä en käytä mitään muuta. Vain tätä. Aamulla ja illalla. Se on niin yksinkertaista, että se tuntuu tyhmältä. Miksi kukaan käyttää mitään muuta?

Mä annoin vähän äidille kokeiltavaksi. Hän sanoi "mitä tämä on" ja mä sanoin "naudanrasvaa" ja hän katsoi mua oudosti. Sitten hän kokeili. Nyt hänkin käyttää. Hän sanoo, että hänen iho-ongelmansa, jotka hänellä on ollut iät ja ajat, ovat rauhoittuneet. Hän ei edes kysynyt hintaa. Mä en maininnut, että se tulee Etsyn kautta pienestä kaupasta, joka tekee näitä Ranskassa. Se tuntui liian mainosmaiselta.

Käytänkö mä tätä edelleen? No joo

Mä olen toisessa purkissa. Ensimmäinen kesti yllättävän kauan, vaikka laitoinkin sitä kaikkialle. Vähän riittää. Se on kuin hyvä voide, tiivistyy.

Mä en ole koskaan ollut "luomuihminen". Mä en välitä. Mutta tässä on jotain, mikä vain toimii. Se on niin yksinkertainen, että se ei voi olla huijausta. Lista ainesosia on lyhyt: Grass-fed beef tallow, jojoba oil, bourbon vanilla essential oil. Siinä se. Ei mitään, mitä et voisi lausua. Ei mitään, mitä et ymmärtäisi.

Se tuntuu hyvältä. Tuoksuu hyvältä. Auttaa. Mikä muukaan sillä on väliä?

Mä en tiedä, miksi tämä perinne katosi. Ehkä se oli liian köyhien juttu. Nyt se maksaa enemmän kuin moni apteekin tuote. Ironista. Mutta se toimii. Se on kuin paluu johonkin, mitä meidän ei olisi koskaan pitänyt lopettaa. Ihan kuin mummolla oli oikeassa, vaikkei hän tiennytkään sitä.

Nopeita kysymyksiä, joita mulle usein kysytään

Onko naudan tallow hyvä kasvoille? No, mä laitan sitä naamaani joka päivä. Iho näyttää paremmalta ja tuntuu paremmalta kuin koskaan. Se on niin samanlaista kuin meidän oma ihorasva, että se uppoaa tosi hyvin. Ei ole mitään outoa siinä.

Tukkiiko tallow huokoset? Ei mun kokemuksen mukaan. Päinvastoin. Koska se imeytyy, se ei jää päälle tukkimaan mitään. Mun iho hengittää ihan normaalisti. Se on eri asia kuin joku paksu voide.

Miltä Bourbon Vanilla -tallow haisee? Se haisee vaniljalta, mutta aikuisemmalta. Ei makealta. Vaan kuin lämmin, mukava tuoksu, jossa on vähän syvyyttä. Se ei ole voimakas. Se haihtuu nopeasti, jää vain iholle hyvä olo. Se on talvisin tosi rauhoittava tuoksu.

Joten siinä se. Jos sinun ihosi on kuiva, kireä, halkeileva, tai jos olet vain kyllästynyt kaikkeen monimutkaiseen... tämä saattaa olla yritteen arvoinen. Se on vain rasvaa. Mutta se on rasvaa, joka tietää mitä tekee. Mä aion tilata uuden purkin, kun tämä loppuu. Ihan varmasti.

Se on vain niin helppoa.