Ananas-tuoksuinen tallow-voide: Mitä tapahtui, kun laitoin naamaan nautaa

Oli se joku tiistai. Tai keskiviikko. Sateista oli joka tapauksessa, sitä pientä tihkusadetta joka ei tunnu miltään mutta kastuu silti. Ja minä istuin keittiön pöydän ääressä ja katselin peiliin. Iho oli kuin sahanpuru. Ei, kuin… vanha pergamentti. Joka repeää. Se oli niin kuiva, että tuntui siltä kuin se poksahtaisi jos vaan irvistän liikaa. Posket, otsa, kaikki. Olin kokeillut kaikkea. Kunnon apteekin kalliit ihovoiteet, ne luomupuolen öljyt, jopa sen Cerave-hömpän mikä kaikilla on. Ei auttanut. Se oli vaan… siellä. Kuiva, kireä, epämukava. Ja sitten jossain netin syövereissä törmäsin juttuun tallow-voidemaisesta. Nauta-rasvaa. Kasvoille. Ajatus oli aika hurja. Mutta mitä sitten, ajattelin. Kokeillaan nyt sitten tätäkin.

Tilasin sen Ananas-tuoksuisen Whipped Tallow Balmin jostain pienestä Etsy-kaupasta. Ranskasta se tuli. Ajattelin, että jos ei muuta, niin haju on kiva. Kesälomamielellä. Ja paketti tuli nopeasti, se oli yllättävän siisti pieni purkki. Avasin sen ja tuoksu. No siis. Ananasta se haisi. Ihan oikeasti. Ei mitään hienovaraista vihjettä vaan ihan kunnon ananasta. Oli hassua. Mutta mukavaa. Tuoksui lomalle. Sitten katsoin sitä itse voidetta. Se oli niin kuin vatkattua kermavaahtoa. Tai ehkä enemmänkin kuohkeaa voita. Tekstuuri oli outo. Hyvä outo. Sitä ei osaa kuvailla. Pehmeä.

Miksi edes kokeilin nautarasvaa iholleni

Koska olin epätoivoinen, se on syy numero yksi. Mutta sitten kun aloin lukemaan, siinä oli jotain järkeä. Ihan kuin se olisi ollut loogista koko ajan. Meidän ihomme luonnollinen rasva, se sebumi, on aika lähellä eläinrasvoja. Ja tämä tallow on tehty ruoholla ruokitun naudan rasvasta, se on puhdistettu ja vatkattu. Se ei ole mitään öljyteollisuuden sivutuotetta. Se on periaatteessa ruokaa. Ihan kuin laittaisi naamaan superrikasta voita. Se tunkeutuu ihon alle tosi syvälle, sen takia se auttaa niihin koviin tapauksiin, kuten ekseemaan tai tosi herkkään ihoon. Tai minun pergamenttiini. Se kuulosti niin yksinkertaiselta, että se piti olla huijausta. Kaikki nykyaikainen ihonhoito on niin monimutkaista, täynnä kemikaalien nimiä joita ei osaa lausua. Ja sitten tulee joku ja sanoo "ota rasva ja laita naamaan". Naurettavaa. Mutta miksi ei.

Muistan kun ostin sen Dr. Jart+ Cicapair -tuuban, se maksaa aivan helvetisti. Ja se teki ihostani vain tahmean. Istuin toimistolla ja tunsin kuinka se ei imeytynyt ollenkaan. Tai sitä La Roche-Posayn kosteusvoidetta, jota kaikki kehuu. Minulle se ei tehnyt mitään. Iho oli edelleen kuiva tunnin päästä. Olin väsynyt siihen, että kaikki mikä pitäisi toimia, ei toimi. Joten tilasin sen tallow-purkkin. Ajattelin, että pahimmassa tapauksessa haisee hyvältä ja voin käyttää sitä käsivoiteena. Tai jalkoihin. Jalat oli myös aika kamalassa kunnossa, muuten.

Millaista on laittaa ananas-tuoksuista tallow-voidetta kasvoille

Ensimmäinen kerta oli kokemus. Olin suihkussa, ja kosteus oli vielä iholla. Otin pienen määrän sormenpäähän. Se sulsi iholle koskettaessa. Ihan kuin se olisi sulanut, mutta ei ollut edes kovaa. Se oli vain… poissa. Imeytyi. Ei jättänyt mitään öljyistä tai tahmeaa kerrosta. Se oli outoa. Odotin sitä rasvaista tunnetta, mutta sitä ei tullut. Iho tuntui pehmeältä. Ei "silkkaisen pehmeältä", vaan ihan vaan normaalilta. Ei kireältä. Tuoksu oli tosiaan ananaksen makuinen, se levisi kylpyhuoneeseen ja teki siitä hetkeksi jotenkin iloisen. Se oli niin absurdia, että nauroin itsekseni. Nauta-rasvaa naamaan, joka tuoksuu trooppisilta hedelmiltä. Elämä on outoa.

Aloin laittamaan sitä joka ilta. Siitä tuli rutiini. Suihku, pyyhe, sitten tämä purkki. Se tuntui ylelliseltä, vaikka se ei ollutkaan kallis. Se oli pieni hetki itselle. Tuoksu, pehmeys. Ja sitten nukkumaan. Aamulla ihon tuntuma oli erilainen. Ei enää sitä sellaista hiekkapaperin tuntumaa kun hieroin poskia. Se oli… tyyni. Ei täydellinen, mutta parempi. Odotin, että tulee tukkoisia poreita, koska rasva. Mutta ei tullut. Päinvastoin.

Olin kerran laittamassa sitä ja puhelin soi. Se oli äiti. Kysyin, että muistatko kun minulla oli niin paha ekseema lapsena. Muisti. Sanoin, että laitan nyt naamaan nautaa. Hän oli hiljaa. Sitten nauroi. Sanoin, että tiedän, tiedän. Mutta se toimii. Hän sanoi, että no, mehän laitettiin sinua vaseliinilla ja kaikenlaista. Nauta on varmaan luonnollisempaa. Se oli hauska ajatus. Meidän perheen ihonhoitohistoria: vaseliini, sitten kalliit kremmot, sitten takaisin nautaan. Kehitys.

Mitä tapahtui parin viikon päästä

En huomannut mitään dramaattista muutosta yhdessä yössä. Se ei ole sellainen tuote. Mutta viikon, kahden jälkeen aloin huomaamaan asioita. Esimerkiksi sitä, että en ajatellut ihoani koko ajan. Se ei ollut enää se ensimmäinen asia minkä huomasin aamulla. Se ei kutittanut. Se ei näyttänyt punaiselta aamuisin. Kun hymyilin peilin edessä, ei tullut sellaista kireää tunnetta poskissa. Se oli iso juttu.

Sitten oli ne kädet. Talvi on aina ollut käsien vihollinen. Halkeilet, kuivunut, joskus jopa verestää. Aloin laittamaan tätä samaa tallow-voidettä käsiin. Vähän enemmän kuin naamaan. Se imeytyy käsissäkin tosi nopeasti, ei jätä tahmeutta, joten pystyn tekemään asioita heti perään. Ja kädet parani. Oikeasti. Ei enää halkeamia. Iho oli sileämpi. Se oli niin yksinkertainen asia, mutta niin iso helpotus. En tarvinnut erillistä käsivoitetta. Sama purkki riitti.

Ja huulenpielet. Jumalauta ne. Aina kuivuneet. Aina. Yritin kerran laittaa tätä sinne varovasti. Ja se auttoi. Se on niin tiivistä kosteutta, että se pysyy siellä. Nyt laitan sitä aina illalla ennen nukkumaanmenoa. Se on unohtunut rutiini, mutta se toimii.

Olin kaupassa jonkun aikaa sitten ja näin sen vanhan Cerave-purkin hyllyssä. Ajattelin, että ei. En palaa takaisin. Tämä on niin paljon yksinkertaisempaa. Yksi tuote, yksi ainesosa jota ymmärrän. Ei tarvitse miettiä, onko tässä hyaluronihappoa vai ceramideja vai mitä lie. On vain tallow. Ja ananaksen tuoksu. Se riittää.

Ostaisinko uudestaan

Olen jo ostanut. Toinen purkki on tulossa postissa, sanoivat että se on lähetetty. Ensimmäinen purkki kesti yllättävän kauan, vaikka sitä käyttää joka päivä. Vähän riittää pitkälle. Joten kyllä, ostaisin. Olen jo ostanut.

Sanoin siitä ystävälleni, joka on myös herkkäihoinen. Hän nauroi ensin. Sitten hän näki minun käteni. Hän tilasi omansa. Hän valitsi joku toisen tuoksun, en muista mikä. Mutta periaate oli sama. Se on hauskaa, kun joku niin primitiivinen kuin eläinrasva saa aikaan sen, mitä koko moderni kosmetiikkateollisuus ei saanut aikaan. Ei minulla ole mitään niitä vastaan. Mutta tämä toimii minulle. Se on kaikki mitä tiedän.

Jos joku kysyy, suosittelen sitä. Sanon, että kuule, se kuulostaa hurjalta. Se on. Mutta kokeile. Ota pieni purkki. Laita sitä vaikka vain käsiin ensin. Katso mitä tapahtuu. Se ei maksa paljon. Ja se tulee Ranskasta, mikä tuntuu hienolta vaikkei sillä ole väliä. Paketissa oli jopa pieni ranskalainen lippu, se oli söpöä.

Muuten, se Etsy-kauppa josta tilasin, se oli joku pieni työpaja. Heillä oli vain muutama tuote. Tallow-voidetta eri tuoksuin. Se tuntui aidolta. Ei mitään massavalmistusta. He vastasivat viesteihin nopeasti, kun kysyin jotain toimitusajasta. Mukavaa palvelua. En yleensä mainosta ketään, mutta nyt teen poikkeuksen.

Nopeita kysymyksiä joita minulta kysytään

Onko nautarasva hyvää kasvoille? No, minun mielestäni on. Koska se on niin samankaltaista kuin meidän oma ihorasvamme, ihon ei tarvitse "taistella" sitä vastaan. Se tunnistaa sen jotenkin. Se imeytyy syvälle ja auttaa korjaamaan sitä kosteuskerrosta sisältä päin. Ei ole pelkkää pintakosteutusta.

Tukkoontuovatko poreet tallow-voidetta käyttäessä? Ei minun. Päinvastoin. Kun iho saa tarpeeksi kosteutta, se ei yritä tuottaa niin paljon omaa rasvaa, mikä voi itse asiassa vähentää sitä öljyisyyttä. Mutta tämä on vain oma kokemukseni. Kaikilla on oma iho. Mutta se on niin kevyt, että ei jätä tukkoon tunnetta.

Miltä ananas-tuoksuinen tallow-voide haisee? Anakselta. Ihan oikealta ananakselta. Ei mitään hienostunutta vihjettä vaan ihan kunnon hedelmäisyyttä. Se on hauska ja iloinen tuoksu. Ei haise nauta-rasvalta ollenkaan. Se katoaa aika nopeasti, jää vain pieni miellyttävä tuoksu ilmaan.

Joten siinä se on. Minä ja minun tallow-purkkin. Se seisoo pesualtaan vieressä sen kalliiden tuubien ja pullojen rinnalla. Ja se on se, jota käytän. Elämä on joskus yksinkertaista. Tai no, ei aina. Mutta tässä asiassa se on. Jos sinun ihosi on kuiva, herkkä, tai vaan onneton talvella… kokeile. Ei siinä paljon menetä. Saatat yllättyä. Minä yllätyin.

Ja nyt se sade loppui. Iho ei kuitenkaan poksahtanut. Se on jo voitto.