Ananas-tuoksuinen tallow-balsami: Miksi naamaani levitettiin nautaa ja se toimi
Okei. Tämä tulee kuulostamaan oudolta. Mä levitin naamaani nautarasiaa. Tarkoitan siis tallow-balsamia. Ananaksen tuoksuista. Ja se oli hyvä juttu. Mä olin ihan valmis vihaamaan sitä, koska kuka haluaa levitellä eläinrasvaa kasvoilleen, mutta sitten muistin että isoäitini pesi aina astiat lihaliemessä ja käytti talviaikoina jotain omatekoista voidepurkkia joka haisi navetalta. Hänen käsivartensa olivat aina pehmeät. Jotenkin tämä ajatus ja sitten joku puolitutun instagram-tili, jossa joku kertoi tallow’sta, sai mut ajattelemaan. Ja nyt, talvella, kun ilma on niin kuivaa että ihon voi kuulla narisevan, mä olen täysin kääntynyt. Puhun siis ihan perus tallow-balsamista, tehty ruoholla ruokitun naudan rasvasta, vatkattu joksikin ihmeen kevyeksi ja pehmeäksi. Ja tässä on se ananaksen tuoksuinen versio. Mä kerron miten tää meni.
Mä olin syöksykierteessä netissä jossain kello kolme yöllä. Etsin jotain ihon kosteuttamiseen, kun kaikki kalliit supermarket-voiteet tuntui jättävän ihon silti jännälle ja kuivalle. Sitten tuli vastaan joku artikkeli tai blogipostaus siitä, miten tallow on ollut ihonhoidossa käytössä satoja, ellei tuhansia vuosia. Roomalaiset, viikingit, kaikki. Se oli niinkuin alkuperäinen kosteusvoide. Jotenkin se logiikka upposi: ihmisen ihon talirauhasten tuottama sebumi on lähempänä eläinrasvoja kuin kasviöljyjä. Tallow imeytyy siis todella syvälle. Se kuulosti niin absurdilta että sen piti olla joko täyttä huijausta tai sitten nerokasta. Mä päädyin pieneen Etsy-kauppaan, jossa myytiin tätä vatkattua tallow-balsamia Ranskassa tehtynä. Valitsin ananaksen tuoksun, koska se kuulosti hauskalta. Ja koska talvi on niin synkkä, ajattelin että ananas tuo vähän kesää. Tilasin sen epäillen kaikkea.
Miten mä aloin laittaa tallow’ta naamaani
Se purkki tuli postissa. Se oli pieni, lasinen. Avasin sen ja tuoksu. Se ei ollut mitenkään voimakas. Enemmänkin kuin ajattelit ananaksen, mutta ei makea. Jotenkin raikas? En osaa kuvailla. Ihan mukava. Sitten koetin sitä tekstuuria sormella. Odotin jotain tahmeaa rasvaa. Mutta se oli kuin kevyt vaahtokerma. Oikeasti. Niin kevyttä että se oli vähän outoa. Mä levitin pienen määrän kämmeneeni ja hieroin kasvoihin. Odotin tuntua öljyltä. Mutta se vain... hävisi. Iho imi sen itseensä kuin spongebob. Ei mitään kiiltävää kerrosta. Ei rasvaista tunnetta. Vaan iho tuntui pehmeältä. Ei siltä että olisi päällä mitään. Vaan siltä että iho itse oli kunnossa. Se oli ensimmäinen kerta kun ymmärsin sen "mimics human sebum" -jutun käytännössä. Se ei istu päällä vaan se menee sinne minne kuivuneelle iholle pitääkin mennä.
Mä aloin käyttää sitä joka ilta. Ja aamulla jos oli tosi kylmä. Parin viikon jälkeen huomasin asioita. Ei mitään dramaattista "naamasi on uusi!" -juttua. Vaan pieniä juttuja. Hienot uurteet otsalla, ne mitkä näkyy kun rypistät kulmiasi, ne olivat vähemmän näkyvissä. Posket eivät enää kutisseet pakkasella. Ja kädet – mä aloin laittaa sitä käsiin kun pesen astioita – ne eivät enää halkeilleet sormenväleistä. Se oli niin yksinkertaista että se tuntui typerältä. Maksin aikoinaan paljon rahaa jostain merkkituotteesta joka lupasi täydellistä kosteutta, ja tämä nautarasia purkissa teki sen paremmin. Isoäiti olisi ollut ylpeä. Tai ehkä hän olisi nauranut että meni näin kauan tajuta.
Miksei nautarasia ihossa ole outo juttu
Kun mä kerron tästä kavereille, ensimmäinen reaktio on aina "hyi". Sitten mä kerron historiantunnin. Tallow ei ole mikään trendi. Se on perinteikäs tapa. Ennen kuin teollisuus alkoi täyttää hyllyjä kemikaaleilla ja öljyillä, ihmiset käyttivät mitä oli. Ja lihaa käsiteltäessä rasva oli arvokas sivutuote. Sitä käytettiin ruoanlaitossa, valaistukseen (kynttilät), ja iholle. Se on täynnä vitamiineja A, D, E, K – juuri niitä mitä iho rakastaa. Ja koska se on eläinperäinen, sen rasvahappoprofiili on todella lähellä meidän omaa ihonrasvaa. Se ei ole "vieras" ihon kannalta. Se on kuin antaisi iholle sen oman luonnollisen suojakerroksen takaisin, sen minkä kuivat ilmat, lämmitys ja nykyaikainen elämä vienyt pois.
Ajattelen usein sitä, kuinka paljon me yli-analysoidaan asioita. Ostetaan tuote jossa on 35 ainesosaa, joista puolet on kemikaalinimiä joita et voi lausua. Ja sitten ihmetellään miksi iho ärtyy. Tässä on yksi ainesosa: ruoholla ruokitun naudan rasva. Vatkattu. Mahdollisesti sekoitettu pieneen määrän esanssia, kuten tässä ananaksessa. Se on niin yksinkertaista että se tuntuu epäilyttävältä. Mutta se toimii. Se on kuin palaisi perusasioihin. Iho tarvitsee suojan. Tämä antaa sen. Ei sen kummempaa.
Mun iho muutaman viikon jälkeen
En halua kuulostaa myyntimieheltä. Mutta on konkreettisia asioita. Haava poskessa, jota mä vahingossa raavin, parani nopeammin kun latelin tallow’ta päälle. Kyynärpäät, jotka ovat olleet kuin sammakkönahkaa koko ikäni, ovat sileät. Ei täysin, mutta paljon paremmat. Naama ei ole öljynen keskipäivään mennessä, mikä on aina ollut ongelma. Se tuntuu tasapainoiselta. Paras tapa kuvailla sitä on, että iho tuntuu... tyytyväiseltä. Ei jänniltä. Ei kuivalta. Ei liian rasvaiselta. Vaan ihan ok.
Ja se ananaksen tuoksu. Se on hauska yksityiskohta. Se ei jää vaatteisiin tai lakanoihin. Se on vähän kuin pieni iltapäivän piristys talvisessä pimeydessä. Se tuoksuu enemmän kuplivaa ananasmehua kuin raakaa hedelmää. Se on iloinen. Se ei ole "hienostunut", se on vain kiva. Jos etsit jotain neutraalia, ota alkuperäinen. Mutta tämä tekee siitä vähän erikoisemman rutiinin.
Mä ostan toisen purkin kun tämä loppuu. Mä sanoin äidilleni tästä ja hän tilasi itselleen yhden. Hän sanoi sen tuoksuvan lomalle. Se on hyvä kuvaus. Se on sellainen pieni pakomatka talvella. Iholle ja mielelle.
Nopeita kysymyksiä joita mulle usein kysytään
Onko nautarasia hyvä kasvoille? Joo, yllättävän hyvä. Koska se on niin samankaltainen kuin meidän oma ihorasva, se imeytyy tosi hyvin eikä jätä öljyistä kerrosta. Se auttaa sillä ihon omalla korjausmekanismilla, antaen sille ne rasvat ja vitamiinit mitä se tarvitsee suojautuakseen.
Tukkiiko tallow-balsami huokoset? Ei ole tukkinut mun mielestä. Päinvastoin. Kun iho saa sen kosteutensa kuntoon, se ei ylituota rasvaa niin paljoa. Se on kuin se olisi saanut tarpeekseen, joten se rauhoittuu. Mutta jos sinulla on tosi aknenen iho, testaa pienehköllä alueella ensin. Jokainen on erilainen.
Miltä tämä ananas-tuoksuinen tallow-balsami tuoksuu? Se tuoksuu... ananakselta. Mutta ei makealta karkilta. Enemmänkin raikkaalta ja hedelmäiseltä. Kuin ananasmehulta. Se on iloinen tuoksu, ei voimakas. Se haihtuu nopeasti, jää vain pieni tunne kesästä. Se on hauska yksityiskohta joka piristää.
Joten siinä se on. Mä en ole koskaan ollut mikään luomuhoidon asiantuntija. Mä vain löysin jotain mikä toimii. Se on yksinkertaista, se on vanhaa tietoa uudelleen löydettynä, ja se tekee ihoni onnelliseksi talvella. Jos olet kokeillut kaikkea muuta ja ihosi on edelleen kuiva tai epävakaa, tämä voi olla se outo ratkaisu joka toimii. Se on vähän kuin isoäidin viisaus pienehkössä purkissa, ananaksen tuoksulla. Mä ainakin jatkan käyttöä.
Että joo. Jos jännittää levitellä nautaa naamaansa, ymmärrän täysin. Mutta jos haluat kokeilla, se pieni Etsy-kauppa josta mä ostin, se on ihan ok. Heillä on muitakin tuoksuja. Mä saan vain pienen mielihyvän siitä että käytän jotain niin perusjutussa. Se tuntuu oikealta. Ja talvella, se on pelastus.
