Lavender Tallow Balm: Se Mitä Tapahtui Iholle Kun Kokeilin Naudan Rasvaa

Okei. Mä istun täällä ja katselen jotain vanhaa sarjaa telkkarista, ja kädessä on tämä purkki. Se on niin kuin voita, mutta ei ole voita. Se on tallow balm. Naudan rasvasta tehty voide. Kuulostaa oudolta, tiedän. Mäkin ajattelin ihan samaa. Mutta nyt mä oon ostanut tän toisenkin purkin. Jotain tässä on.

Se alkoi niin, että mun kädet halkeilivat viime talvena ihan totaalisesti. Ihan kuin olisivat halunneet hajota palasiksi. Kokeilin kaikkea. Kalliita käsivoiteita, apteekin ihmeitä, sitä sinistä purkkia jota kaikki suosittelee. Ei auttanut. Sitten jossain keskellä yötä, oli varmaan jotain puoltayötä, mä selasin jotain foorumia. Joku puhui siitä, että hänen isoäitinsä käytti aikoinaan naudan rasvaa ihonhoitoon. Ihan kuin rasvaa. Naamalle. Mä tuijotin ruutua ja ajattelin että ei helvetti. Mutta samalla se kuulosti jotenkin... loogiselta? Jotenkin primitiiviseltä ja järkevältä. Ei mitään kemikaalipaskaa vaan ihan sitä mitä on aina käytetty. Niin mä lipsahdin siihen internetin kaninkoloon ja aloin lukea perinteisestä tallow skincaresta.

Ja siellä se oli. Koko historia. Tää ei oo mikään uusi trendi, tää on se vanha tapa.

Miksi Naudan Rasva Iholle Oikeasti On Järkevää

Noniin. Tallow. Se on käytännössä naudan rasvaa, joka on puhdistettu ja vatkattu. Se kuulostaa ruualta, ja se onki ruokaa, mutta se on myös ihmeellisen hyvä iholle. Tää ei oo mun omaa keksintöä, tää on ihan faktaa. Ennen vanhaan, siis ihan ennen kun mitään Niveaa oli olemassa, ihmiset käytti eläinrasvoja. Se oli se mitä oli saatavilla. Lammasrasvaa, sianrasvaa, naudanrasvaa. Sitä laitettiin haavoihin, halkeamiin, kuiviin kohtiin. Se oli se ensimmäinen ihovoide.

Mutta miksi se toimii? Tää on se jännä juttu. Ihmisen ihon omat rasvat, sebum, on rakenteeltaan tosi samanlainen kuin eläinrasvat. Erityisesti naudan rasva. Niillä on samankaltaiset rasvahapot. Joten kun sä laitat tallow balmia iholle, ihosi ei tunnista sitä vieraana aineena. Se ei sano "hyi, mikä tämä on", vaan pikemminkin "ai jaa, tuttua, otetaanpa tämä sisään". Se imeytyy tosi syvälle. Se ei jää pintaan kiiltämään ja tököttämään niin kuin monet muut voiteet. Se on kuin ihon oma rasva, vaan vähän enemmän.

Mä muistelin sitä, kun pienenä meillä oli aina talvella se peltipurkki jossain. Ei se ollutkaan tallow, se oli lanolinia, lampaanvillasta saatua rasvaa. Mutta periaate sama. Isoäiti laittoi sitä meidän halkeilleille poskille. Se haisi oudolta ja tökötti, mutta se toimi. Se paransi ne. Se oli sellaista ei-hienoa, ei-seksikästä hoitoa joka vain korjasi asian. Tää tallow juttu muistutti mua siitä. Siitä että joskus asiat on yksinkertaisia. Ei tarvitse 40 ainesosaa. Yksi, hyvä, toimiva ainesosa riittää.

Miten Mä Aloin Laittamaan Tätä Rasvaa Naamaani

No siis. Mä olin siis epäilevä. Ajattelin että tää on varmaan joku hipsterijuttu, joku uusi vanha trendi. Mutta ne kädet. Ne oli niin pahat. Mä löysin tietyn Etsy-kaupan, pienen paikan Ranskasta joka tekee tätä vatkattua tallow balmia ruoholla ruokituista naudoista. Se kuulosti... laadukkaalta. Rehelliseltä. Mä tilasin yhden purkin, tän laventelin version. Ajattelin että jos se haisee pelkältä rasvalta, en pysty. Laventeli peittää vähän.

Se tuli postissa muovikotelossa. Purkki itse oli pieni, lasinen. Sisällä oli jotain sellaista vaalean keltaista, pehmeää massaa. Se näytti ihan hunajalta tai hyvin vatkatulta voilta. Mä haistoin sitä. Se haisi... laventelilta. Ihan oikealta laventelilta. Ei mitään makeaa karkkimäistä hajua vaan ihan kuin olisi haistanut kasvin lehtiä. Se oli yllättävän rauhoittava haju. Ei voinut olla inhottava.

Mä otin pienen määrän sormille. Kosketin sitä. Se oli pehmeää. Ei öljyistä. Mä hieroin sitä käsiini. Ja se... katosi. Ihan oikeasti. Se imeytyi ihan hetkessä. Ei mitään tahmeaa jälkeä. Kädet näytti ja tuntui ihan normaalilta, mutta ne tuntui... pehmeämmältä? Ei niin kireiltä. Mä en osaa selittää. Se tuntui hyvältä. Niin kuin iholla olisi ollut oikea suojakerros, mutta se kerros oli sisällä, ei päällä.

Sitten tuli se rohkein askel. Naama. Mä pesin naamani ja kuivasin. Otin vähän, ihan pienen määrän, ja hieroin poskille ja otsalle. Odotin että tuntisin oljyiseltä. En tuntenut. Se upposi ihan samalla tavalla. Aamulla herätessä iho ei ollut öljyinen. Se oli pehmeä. Ei mitään uusia finnejä tai mitään. Se oli vain... hyvä. Mä en tiennyt mitä ajatella.

Ihoni Muutaman Viikon Jälkeen

Se talvi oli kamala. Ilma oli kuivaa ja kylmää. Yleensä tähän aikaan mun posket on kuin sahapuu ja nenän ympärillä on punoitus. Nyt ei. Ei mitään. Mä aloin laittamaan sitä joka ilta. Se tuli rutiiniksi. Pestään naamani, laitan tätä tallow balmia, haistan sitä laventelin hajua ja se tuntuu... turvalliselta. Se on outo sana, mutta se on niin. Se on kuin joku perusasia. Ei mitään hienoa seremoniaa.

Paras juttu oli kädet. Mä laitoin sitä aina illalla ennen nukkumaanmenoa. Ne halkeamat parani. Ne ei enää verestänyt. Iho niiden päällä tuntui normaalilta. Mä aloin laittamaan sitä myös kyynärpäihin ja polviin, niihin kuiviin kohtiin. Sama juttu. Se toimii.

Yksi kaverini tuli kylään ja näki purkin pöydällä. "Mikä tämä on?" Mä sanoin että se on naudan rasvaa. Hän katsoi mua kuin olisin hullu. Mä annoin hänen kokeilla. Hän laittoi vähän käsilleen. Hänkin sanoi saman: "Vau, se katoaa." Se on se yllätys. Kaikki odottaa että se on tahmeaa ja rasvaista. Ei se ole.

Mä en oo mikään ihonhoitoekspertti. Mä en tiedä kaikkia ainesosien nimiä. Mutta mä tiedän kun jokin tuntuu hyvältä ja toimii. Ja tämä toimii. Se on niin yksinkertaista. Se on vain yhtä ainesosaa, sitä puhdasta tallow'ta, ja tässä on sitä laventelia lisättynä. Ei mitään säilöntäaineita, ei mitään hajusteita, ei mitään. Vaan se yksi asia.

Ostaisinko Tämän Uudestaan?

No mä ostan jo. Mä oon toisessa purkissa. Se ensimmäinen kesti tosi kauan, koska sitä tarvitsee niin vähän kerralla. Vähän riittää. Se on tiivistä.

Mä en yleensä kerro kenellekään mitä käytän, koska kuka haluaa kuunnella jonkun ihonhoitorutiineista. Mutta tästä oon maininnut äidilleni ja parille kaverille. Sille kaverille jonka kädet on aina kuivat. Sille toiselle jolla on herkkä iho ja ei voi käyttää mitään. Se on sellaista, että kun löytää jotain mikä toimii, haluaa kertoa siitä. Ei sillä että saisivat rahaa, vaan ihan vaan koska se on hyvä juttu.

On outoa ajatella, että se mitä käytettiin satoja vuosia sitten, on nyt taas täällä. Se on niin kuin natural skincare comeback. Kaikki etsivät sitä aitoa, toimivaa asiaa. Kaikki on niin täynnä kemikaaleja ja lupaavia mainoksia, että ihminen alkaa kaivata yksinkertaisuutta. Tää tallow balm on sitä. Se on yksinkertaista. Se on perinteistä. Se toimii.

Mä en tiedä mitä siitä lisää sanoisi. Se vain toimii. Iho on tyytyväinen. Se ei ole enää kireä eikä halkea. Se on rauhallinen. Ja se laventelin haju illalla... se on kiva. Se on niin kuin pieni merkki siitä, että nyt on aika levätä. Se osa rutiinista.

Jos joku olisi sanonut mulle vuosi sitten, että mä laitan naudan rasvaa naamaani, mä olisin nauranut. Nyt mä nauran sille, että en kokeillut tätä aiemmin.

Nopeat Kysymykset Joita Mulle Usein Kysytään

Onko naudan rasva hyvää kasvoille? Joo, se on yllättävän hyvää. Koska se on niin samanlaista kuin meidän oma ihorasva, ihosi ei yleensä reagoi siihen huonosti. Se imeytyy hyvin eikä jätä öljyistä kerrosta. Monet, joilla on herkkä iho, sanovat että se on ainoa asia mitä voivat käyttää.

Tukkiiko tallow balm huokoset? Ei yleensä. Päinvastoin. Koska se täydentää ihon omia rasvoja, ihon ei tarvitse tuottaa niitä ihan hulluna, mikä voi itse asiassa auttaa huokosia pysymään puhtaampina. Se ei ole komedogeeninen. Mutta tietysti jokaisen iho on erilainen, kannattaa kokeilla pienenä alueena ensin.

Miltä tämä laventeli tallow balm haisee? Ihan oikealta kuivatuulta laventelilta. Ei makealta. Rauhoittavalta ja maalliselta. Se haju on aika mieto, ei voimakas, ja se häviää nopeasti. Se on mukava illallinen haju. Jos et pidä laventelista, näitä tehdään ilman hajujakin, ihan puhtaana.

No niin. Siinä se. Jos sun iho on kuiva ja mikään ei tunnu auttavan, tai jos oot vaan utelias näistä perinteisistä tavoista, tää voi olla yllätys. Mä en tiennyt mitä odottaa, mutta nyt mä tiedän. Se on pysynyt. Se on niin kuin pieni palanen historiaa pesualtaalla. Ja se toimii.

Mä oon iloinen että löysin sen. Ja jos meet etsimään, se pieni kauppa Ranskasta on siellä. Se on sen arvoista.